Vaihtopiirit ja paikallisrahat
Vaihtopiiriin kuuluvat henkilöt voivat eräänlaisen paikallisrahan avulla vaihtaa tavaroita ja palveluja, jotka kuuluvat tavallisen naapuriavun ja kirpputoritoiminnan piiriin. Mahdollisia vaihdettavia palveluja ovat esim. lastenhoito, muuttoapu tai hieronta. Vaihdossa käytetään paikallisrahayksikköä, jolla voi hankkia tavaroita tai palveluja muilta piirin jäseniltä. Vaihtopiirin jäsenillä on käytössään tili, johon yksiköitä kerätään. Myös elinkeinonharjoittajat, kuten leipurit, viljelijät tms. voivat liittyä vaihtopiiriin, mutta toiminta on veronalaista samalla tavalla kuin silloin, kun he saavat palkkioksi rahaa. Vaihtopiirin ei toki tarvitse rajoittua vain yhden naapuruston tai edes kaupungin sisälle. Vaihtopiirit voivat toimia esimerkiksi niin, että maaseudulla tarjotaan majoitusta kaupunkilaisille ja päinvastoin.
Omaa rahaa
Nykyisessä talousjärjestelmässä yhteisöt ovat riippuvaisia rahasta, joka virtaa niihin ulkopuolelta. Jos yhteisö jää ilman tätä rahaa, esimerkiksi jos paikkakunnalla suljetaan tehdas, ihmiset köyhtyvät. Vaikka heillä olisi käytössään resursseja ja tekijöitä työlle, ei heillä ole rahaa, jolla maksaa työn tekemisestä. Paikallisraha on tärkeä väline, jolla yhteisön riippuvuutta maailmantaloudesta voidaan alentaa. Tunnetuin paikallisrahajärjestelmä on kanadalaisen Michael Lintonin kehittämä LETS-järjestelmä (local exchange trading system).
Paikallisrahan hyvä puoli on se, että se jää kiertämään yhteisön sisällä sen sijaan, että virtaisi ulkopuolisiin taskuihin. Paikallisraha voi luoda työllisyyttä ja vaurautta paikallisesti. Suomessa, kuten useimmissa muissa maissa, vaihtoehtoisten valuuttojen painaminen ja liikkeelle laskeminen on kielletty laissa. Tämän vuoksi niiden käyttö on rajoitettu vaihtopiirin kaltaiseen toimintaan.
Turun vaihtopiiri pyörähtää käyntiin
Turkulaiset ovat perustaneet vaihtopiirin, joka tällä hetkellä käynnistelee toimintaansa. Vaihtopiiriin kuuluu toistaiseksi 10-15 henkeä. Kirjanpitäjä Salla Laurilehdon mukaan sillä pääsee alkuun, jo kaksikin henkilöä riittää aloittamaan vaihdon. Elokuussa järjestettiin ensimmäinen isompi tapahtuma, tiedotustilaisuus ja kirpputori, jolloin oli myös mahdollista liittyä vaihtopiirin jäseneksi. Vaihtopiiriläisille kootaan vaihtoluettelo, josta ihmiset ja palvelut voivat paremmin löytää toisensa.
Turun vaihtopiirillä on käytössään pojo-paikallisraha, joka vastaa yhtä euroa. Pikkupojo puolestaan vastaa senttejä. Vaihtopiiriin voi liittyä kuka tahansa, joka on kiinnostunut kehittämään vaihtoehtoista taloutta kotipaikkakunnallaan. Henkilökohtaisen tilin haltija saisi olla mielellään yli 15-vuotias, mutta myös perhetili on mahdollinen perustaa.
Turun vaihtopiiristä lisää tietää Salla Laurilehto, 050 3696489.
Saara Henriksson
Vaihtopiiriin kuuluvat henkilöt voivat eräänlaisen paikallisrahan avulla vaihtaa tavaroita ja palveluja, jotka kuuluvat tavallisen naapuriavun ja kirpputoritoiminnan piiriin. Mahdollisia vaihdettavia palveluja ovat esim. lastenhoito, muuttoapu tai hieronta. Vaihdossa käytetään paikallisrahayksikköä, jolla voi hankkia tavaroita tai palveluja muilta piirin jäseniltä. Vaihtopiirin jäsenillä on käytössään tili, johon yksiköitä kerätään. Myös elinkeinonharjoittajat, kuten leipurit, viljelijät tms. voivat liittyä vaihtopiiriin, mutta toiminta on veronalaista samalla tavalla kuin silloin, kun he saavat palkkioksi rahaa. Vaihtopiirin ei toki tarvitse rajoittua vain yhden naapuruston tai edes kaupungin sisälle. Vaihtopiirit voivat toimia esimerkiksi niin, että maaseudulla tarjotaan majoitusta kaupunkilaisille ja päinvastoin.
Omaa rahaa
Nykyisessä talousjärjestelmässä yhteisöt ovat riippuvaisia rahasta, joka virtaa niihin ulkopuolelta. Jos yhteisö jää ilman tätä rahaa, esimerkiksi jos paikkakunnalla suljetaan tehdas, ihmiset köyhtyvät. Vaikka heillä olisi käytössään resursseja ja tekijöitä työlle, ei heillä ole rahaa, jolla maksaa työn tekemisestä. Paikallisraha on tärkeä väline, jolla yhteisön riippuvuutta maailmantaloudesta voidaan alentaa. Tunnetuin paikallisrahajärjestelmä on kanadalaisen Michael Lintonin kehittämä LETS-järjestelmä (local exchange trading system).
Paikallisrahan hyvä puoli on se, että se jää kiertämään yhteisön sisällä sen sijaan, että virtaisi ulkopuolisiin taskuihin. Paikallisraha voi luoda työllisyyttä ja vaurautta paikallisesti. Suomessa, kuten useimmissa muissa maissa, vaihtoehtoisten valuuttojen painaminen ja liikkeelle laskeminen on kielletty laissa. Tämän vuoksi niiden käyttö on rajoitettu vaihtopiirin kaltaiseen toimintaan.
Turun vaihtopiiri pyörähtää käyntiin
Turkulaiset ovat perustaneet vaihtopiirin, joka tällä hetkellä käynnistelee toimintaansa. Vaihtopiiriin kuuluu toistaiseksi 10-15 henkeä. Kirjanpitäjä Salla Laurilehdon mukaan sillä pääsee alkuun, jo kaksikin henkilöä riittää aloittamaan vaihdon. Elokuussa järjestettiin ensimmäinen isompi tapahtuma, tiedotustilaisuus ja kirpputori, jolloin oli myös mahdollista liittyä vaihtopiirin jäseneksi. Vaihtopiiriläisille kootaan vaihtoluettelo, josta ihmiset ja palvelut voivat paremmin löytää toisensa.
Turun vaihtopiirillä on käytössään pojo-paikallisraha, joka vastaa yhtä euroa. Pikkupojo puolestaan vastaa senttejä. Vaihtopiiriin voi liittyä kuka tahansa, joka on kiinnostunut kehittämään vaihtoehtoista taloutta kotipaikkakunnallaan. Henkilökohtaisen tilin haltija saisi olla mielellään yli 15-vuotias, mutta myös perhetili on mahdollinen perustaa.
Turun vaihtopiiristä lisää tietää Salla Laurilehto, 050 3696489.
Saara Henriksson