Paikallistaloudet - kapula markkinavoimien rattaissa
Paikallistaloudet ovat kadonneet melkein olemattomiin ja ihmiset ovat menettäneet keinot saada itsenäisesti toimeentulonsa. Olemme riippuvaisia talousjärjestelmästä, joka on ihmisten ja ympäristön kannalta kestämätön.
Valtiot tuskin haluavat rajoittaa nykyisen talousjärjestyksen toimintaa, vaikka se edistäisikin kansalaisten hyvinvointia ja suojelisi elinympäristöä. Minkälainen maailma voisi olla, jos tämä olisi toisin?
Kestämätön nykytalous
Tärkeimpien tuotantoprosessien pitäisi toimia omavaraisesti. Esimerkiksi maatalous ei ole omavarainen, jos se on riippuvainen ulkopuolisista panoksista: keinolannoitteista, tuholaismyrkyistä tai öljystä. Globalisaation perusajatus, yhteiskunnallisen työnjaon kansainvälistyminen, sotii omavaraisuuden ideaa vastaan. Vapaakaupan myötä kaikkien maatalouksien tulisi päästä kilpailukykyisiksi, jotta ne kannattaisi säilyttää. Tämä ei ole mahdollista Suomelle pohjoisen sijainnin vuoksi.
Vapaakauppa ei ole pystynyt turvaamaan hyvinvointia edes kaikille pohjoisen asukkaille. Lisäksi talouden jatkuvan kasvun periaate uhkaa ympäristöä ja ekosysteemejä ympäri maailman. Länsimaat antavat esimerkkiä siitä, miten modernin ihmisen tulee elää ja kuluttaa, ja miten taloutta tulee kehittää.
On väitetty, että Pohjoismaissa hyvinvointi ja rikastuminen eivät ole tapahtuneet kenenkään kustannuksella. Vastaesimerkki löytyy Kainuusta, josta tuli "nälkämaa", kun yhteismaan periaatteesta luovuttiin ja metsätaloudella alettiin tehdä rahaa. Nykyäänkin Kainuu ja muut reuna-alueet köyhtyvät väestön muuttaessa keskuksiin, jotka tarjoavat koulutusta ja työtä.
Rahataloudessa työ on rasitus
Talous, joka käsittää vain rahatalouden, ei pysty ottamaan lukuun sellaista tuottavaa toimintaa, joka ei kuulu virallisen talouden tai rahatalouden piiriin. Siksi suuri osa inhimillisesti tuottavasta toiminnasta jää huomioimatta. Tätä on esimerkiksi kotona tehtävä työ ja vapaaehtoinen työ, kuten luonnonsuojelu!
Nykyiseen talousjärjestelmään liittyy ajatus siitä, että yhdessäkin tehty työ on rasitus. Työ liitetään rikkauden kasvattamiseen ja palkkatyöhön. Kuitenkin työnteko kuuluu niihin asioihin, jotka parhaimmillaan toimivat vapaaehtoispohjalta, ja joiden toteuttamiseksi vapaaehtoisuus on tehokkain peruste. Maataloudessa kausittaisia töitä on tehty talkooperiaatteella, ja töiden jälkeen ihmiset ovat kokoontuneet juhlimaan ja olemaan yhdessä.
Paikallistalouksilla irti markkinavoimien otteesta?
Vaihtopiiri tai paikallisraha ovat keinoja, joilla voidaan rajoittaa yhtiöiden valtaa ilman hallitusten apua. Samalla luodaan paikallinen, suojattu talous, jossa ihmiset hankkivat suurimmaksi osaksi itsenäisesti elantonsa ja jossa yhteisöllinen kulttuuri elvytetään tai luodaan uudelleen. Itsensä voi työllistää ja elättää menemättä palkkatöihin. Tämä on mahdollista, jos ihmisillä on esimerkiksi oma työpaja, kalastusalus, yritys tai maatila.
Paikalliset resurssit pitäisi saattaa palvelemaan yhteisön etuja, ei kaukaisten markkinoiden etuja. Ajatus lähidemokratiasta, jossa paikalliset asukkaat päättävät itse resurssiensa käytöstä, saattaa ympäristönsuojelijassa herättää epäilyksiä nykyisessä poliittisessa ilmastossa. Esimerkkinä käyköön viime aikaiset keskustelut tuulivoiman rakentamisesta saaristoon. Mutta jos yhteisön pitäisi itse hoitaa mahdollisimman kestävällä tavalla oma sähköntuotantonsa sen sijaan, että sähkö siirrettäisiin muualta, tuulivoimalan rakentaminen alkaisi tuntua houkuttelevalta.
Paikallista luomuruokaa
Alueen kyky tuottaa ravintoa paikallisille markkinoille vaihtelee suuresti ilmaston ja luonnonvarojen mukaan. Lähiruoan tuotannossa paikallinen ympäristö asettaa puitteet maataloudelle. Luomu tulee yhteisölle halvemmaksi: se vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia, parantaa elintarviketurvallisuutta ja lisää maatilan tuloja. Kun kalliita keinotekoisia tuotantopanoksia ei tarvita, velkaantuminen voi vähentyä.
Maailmanmarkkinahinnat eivät saa määrätä paikallista tuotantoa. Isossa-Britanniassa viljelijät tutkivatkin, olisiko reilun kaupan aatteesta myös paikallisen tuotannon tueksi. He väittävät, että vapaakaupan hinnanvaihtelut ja elintarviketuotannon keskittyminen ovat tehneet Ison-Britannian maaseudulla yhtä pahaa jälkeä kuin kehitysmaissakin.
Minkälainen olisi kestävämpi maailma?
Ihmisten ja ympäristön kannalta kestävä talous saavutetaan, kun jokainen tuotantoprosessi, joka alueella on käytössä, voidaan toistaa ja tuotantoa voidaan jatkaa ilman ympäristön tuhoutumista. Väestön ei tulisi kasvaa liikaa, ja alueen talouden tulisi kasvaa hitaasti jos ollenkaan. Työllisyyden ja vaurauden ei tule riippua talouden kasvusta. Ruoka tulisi tuottaa paikallisesti, samoin energia, joka tulisi tuottaa alueen omista uusiutuvista lähteistä. Yhteisöllä tulisi olla myös oma paikallisraha sekä vaihtoa että säästämistä varten.
Saara Henriksson
Juttu on julkaistu myös Nuorten Luonnossa 4/04
Lähteet:
Maailman tila 2004. Worldwatch-instituutti.
Richard Douthwhite: Nykyaikainen paikallistalous. Like 2004.
Lue tarkemmin vaihtopiireistä ja paikallisrahoista.
Paikallistaloudet ovat kadonneet melkein olemattomiin ja ihmiset ovat menettäneet keinot saada itsenäisesti toimeentulonsa. Olemme riippuvaisia talousjärjestelmästä, joka on ihmisten ja ympäristön kannalta kestämätön.
Valtiot tuskin haluavat rajoittaa nykyisen talousjärjestyksen toimintaa, vaikka se edistäisikin kansalaisten hyvinvointia ja suojelisi elinympäristöä. Minkälainen maailma voisi olla, jos tämä olisi toisin?
Kestämätön nykytalous
Tärkeimpien tuotantoprosessien pitäisi toimia omavaraisesti. Esimerkiksi maatalous ei ole omavarainen, jos se on riippuvainen ulkopuolisista panoksista: keinolannoitteista, tuholaismyrkyistä tai öljystä. Globalisaation perusajatus, yhteiskunnallisen työnjaon kansainvälistyminen, sotii omavaraisuuden ideaa vastaan. Vapaakaupan myötä kaikkien maatalouksien tulisi päästä kilpailukykyisiksi, jotta ne kannattaisi säilyttää. Tämä ei ole mahdollista Suomelle pohjoisen sijainnin vuoksi.
Vapaakauppa ei ole pystynyt turvaamaan hyvinvointia edes kaikille pohjoisen asukkaille. Lisäksi talouden jatkuvan kasvun periaate uhkaa ympäristöä ja ekosysteemejä ympäri maailman. Länsimaat antavat esimerkkiä siitä, miten modernin ihmisen tulee elää ja kuluttaa, ja miten taloutta tulee kehittää.
On väitetty, että Pohjoismaissa hyvinvointi ja rikastuminen eivät ole tapahtuneet kenenkään kustannuksella. Vastaesimerkki löytyy Kainuusta, josta tuli "nälkämaa", kun yhteismaan periaatteesta luovuttiin ja metsätaloudella alettiin tehdä rahaa. Nykyäänkin Kainuu ja muut reuna-alueet köyhtyvät väestön muuttaessa keskuksiin, jotka tarjoavat koulutusta ja työtä.
Rahataloudessa työ on rasitus
Talous, joka käsittää vain rahatalouden, ei pysty ottamaan lukuun sellaista tuottavaa toimintaa, joka ei kuulu virallisen talouden tai rahatalouden piiriin. Siksi suuri osa inhimillisesti tuottavasta toiminnasta jää huomioimatta. Tätä on esimerkiksi kotona tehtävä työ ja vapaaehtoinen työ, kuten luonnonsuojelu!
Nykyiseen talousjärjestelmään liittyy ajatus siitä, että yhdessäkin tehty työ on rasitus. Työ liitetään rikkauden kasvattamiseen ja palkkatyöhön. Kuitenkin työnteko kuuluu niihin asioihin, jotka parhaimmillaan toimivat vapaaehtoispohjalta, ja joiden toteuttamiseksi vapaaehtoisuus on tehokkain peruste. Maataloudessa kausittaisia töitä on tehty talkooperiaatteella, ja töiden jälkeen ihmiset ovat kokoontuneet juhlimaan ja olemaan yhdessä.
Paikallistalouksilla irti markkinavoimien otteesta?
Vaihtopiiri tai paikallisraha ovat keinoja, joilla voidaan rajoittaa yhtiöiden valtaa ilman hallitusten apua. Samalla luodaan paikallinen, suojattu talous, jossa ihmiset hankkivat suurimmaksi osaksi itsenäisesti elantonsa ja jossa yhteisöllinen kulttuuri elvytetään tai luodaan uudelleen. Itsensä voi työllistää ja elättää menemättä palkkatöihin. Tämä on mahdollista, jos ihmisillä on esimerkiksi oma työpaja, kalastusalus, yritys tai maatila.
Paikalliset resurssit pitäisi saattaa palvelemaan yhteisön etuja, ei kaukaisten markkinoiden etuja. Ajatus lähidemokratiasta, jossa paikalliset asukkaat päättävät itse resurssiensa käytöstä, saattaa ympäristönsuojelijassa herättää epäilyksiä nykyisessä poliittisessa ilmastossa. Esimerkkinä käyköön viime aikaiset keskustelut tuulivoiman rakentamisesta saaristoon. Mutta jos yhteisön pitäisi itse hoitaa mahdollisimman kestävällä tavalla oma sähköntuotantonsa sen sijaan, että sähkö siirrettäisiin muualta, tuulivoimalan rakentaminen alkaisi tuntua houkuttelevalta.
Paikallista luomuruokaa
Alueen kyky tuottaa ravintoa paikallisille markkinoille vaihtelee suuresti ilmaston ja luonnonvarojen mukaan. Lähiruoan tuotannossa paikallinen ympäristö asettaa puitteet maataloudelle. Luomu tulee yhteisölle halvemmaksi: se vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia, parantaa elintarviketurvallisuutta ja lisää maatilan tuloja. Kun kalliita keinotekoisia tuotantopanoksia ei tarvita, velkaantuminen voi vähentyä.
Maailmanmarkkinahinnat eivät saa määrätä paikallista tuotantoa. Isossa-Britanniassa viljelijät tutkivatkin, olisiko reilun kaupan aatteesta myös paikallisen tuotannon tueksi. He väittävät, että vapaakaupan hinnanvaihtelut ja elintarviketuotannon keskittyminen ovat tehneet Ison-Britannian maaseudulla yhtä pahaa jälkeä kuin kehitysmaissakin.
Minkälainen olisi kestävämpi maailma?
Ihmisten ja ympäristön kannalta kestävä talous saavutetaan, kun jokainen tuotantoprosessi, joka alueella on käytössä, voidaan toistaa ja tuotantoa voidaan jatkaa ilman ympäristön tuhoutumista. Väestön ei tulisi kasvaa liikaa, ja alueen talouden tulisi kasvaa hitaasti jos ollenkaan. Työllisyyden ja vaurauden ei tule riippua talouden kasvusta. Ruoka tulisi tuottaa paikallisesti, samoin energia, joka tulisi tuottaa alueen omista uusiutuvista lähteistä. Yhteisöllä tulisi olla myös oma paikallisraha sekä vaihtoa että säästämistä varten.
Saara Henriksson
Juttu on julkaistu myös Nuorten Luonnossa 4/04
Lähteet:
Maailman tila 2004. Worldwatch-instituutti.
Richard Douthwhite: Nykyaikainen paikallistalous. Like 2004.
Lue tarkemmin vaihtopiireistä ja paikallisrahoista.